Ranen ja Ruusan ihanaiset täyttivät jo vuoden, aika se vaan kuluu:
Kevääseen kuuluu pienen pieni pentukuume. Haaveksin tasaisin väliajoin riistan värisestä (alla kuvassa äitin ihana mäykkypoika) pinseristä, toisinaan taas merlestä sk colliesta. Suurimman osan aikaa yritän vaan selviytyä arjestani, joten järjellä ajatellen toki tiedän, ettei nyt ole aika kolmannelle koiralle. Enni on yhä päivittäin ajatuksissa, mutta pahin suru on viimein hellittänyt. Ei tule enää joka-aamuisia itkukohtauksia tai pahan mielen vuoksi unettomia öitä. Aika korjaa, niinhän nuo fiksummat puoli vuotta sitten sanoi...
